Kahvilan tarina

Ritva Huttunen katseli Hiljaista Kansaa ja viitostiellä jarruttavia, Kansan hämmästyttämiä autoilijoita.
Reijo Kelan tilataideteos oli epäilemättä pysäyttäjä, ja viitostiellä etelään ja pohjoiseen kulkevat tuntuivat haluavan tutustua pakettipellolle asettuneeseen kansaan lähemmin.
Kahvilan ensimmäisenä kesänä Ritva asettui pellolle, pystytti teltakatoksen, toi tullessaan kahvia sekä korppuja ja palveli Niittykahvilan ensimmäiset asiakkaat.

Vuodet vaihtuivat, ja nuotiopaikalta nouseva savu kertoi kulkijoille, että nyt Niittykahvila on auki. 

Kun asiakkaiden virta kasvoi, kahvilakin kasvoi. Yksi heinäladoista syntyi reissaajien mutkattomaksi majapaikaksi, toinen tarjosi tilat pienelle myyntipisteelle. Nuotiolla kahvilan asiakkaiden iloksi paistuivat rapeareunaiset muurinpohjaletut, ja kahvipannujen kyljet mustuivat.

Niittykahvilasta tuli kahvilaemännän virkaa hoitavan Huttusen ja lukuisten nuorten kesätyöpaikka, kansainvälinen ja omintakeinen korpimaan kesäkeidas.

 

.

Avotulella paistettujen lettujen ja nokipannukahvin suosio on kestänyt vuodesta toiseen.